Ruokarempan plussat ja miinukset.

Vilkaisin kalenteria ja ruokaremontti on ollut mun elämässä jo jopa 6 kk eli puoli vuotta! Vaikka sanoohan ne et se on pysyvää vasta ku saa noudatettua järkevää ruokavalioo parisen vuotta... :)

Huomioita, joita oon tänä aikana tehnyt. Ensin ne hyvät puolet :D

- Ateriavälit on kyllä pysyvä asia. Syön 3 h välein ja se 4 h on ihan maksimi. Enää ei tulis mieleenkään olla syömättä koko päivää vaikka kiire oiskin.

- Vesi on tullut mun elämään pysyvästi. Kyllä (ainakin) 1,5 l- 2 l on pakko juoda päivittäin, muuten iskee tukkoinen olo ja päänsärky.

- Oon oppinu syömään herkkuja kohtuullisesti, hyvällä omalla tunnolla. Yleensä viikonloppuisin on herkuttelut. Tai jos viikolla on tullu herkkuhimot, niin en herkuttele viikonloppuna. Mun herkuttelut on yleensä salmiakkiaski, suklaapatukka tai vähän irtokarkkeja.

-En vois enää kuvitellakaan jääkaappia ilman maustamatonta jugua, vihanneksia, raejuustoa...

-Pakastepizzaa sun muita eineksiä ei oo näkynyt pakastimessa moneen kuukauteen eikä tee edes mieli. Kaupan eineshyllyltä en oo ostanu mitään puoleen vuoteen.

-Kaurapuuroa kuluu ihan tosi paljon. Mun kaurapuuroannos on yleensä 0,5-1 dl kaurahiutaleita, margariinisilmä, mehukeittoa ja raejuustoa. Polvileikkauksen jälkeen söin aika usein kaurapuuroannoksen päivällisenä, kun se oli niin helppo tehdä. :) Välillä puuro saattaa mennä lounaalla. Normaalisti kyllä eniten aamuisin.

-Alkoholin kulutus on vähentynyt ihan minimiin. Enää ei oo ekana ajatuksena kun lähtee johonki et känni päälle vaan ensin tulee mieleen et kuinka se tähän painonpudotukseenki vaikuttaa. Tapahtumissa on ihan kiva vedellä pari juomaa, mut ei tulis mieleenkään esim. himassa tissutella. Humaloituminen ei oo enää ykkösasia, kun lähtee ulos. Oon myös huomannut, että vaikka joisin vain muutaman lonkeron niin olo on seuraavana päivänä kuin viikon ryyppyputken jälkeen. Väsyttää ja laiskottaa. Ja ne turhat kerääntyneet nesteet, turvotukset ja suolaisen ruuanhimo ärsyttää! Sana "juhlia" ei tarkoita mulle enää "vedä kännit".

-Oon huomannut et kaikki ruoka minkä suuhunsa pistää ei enää tarvi olla suussa sulavaa, herkullista. Vaan se voi olla välillä vähän mautonta ja pahaakin. "Kehon bensaahan" se on, eikä sen tarvi aina olla niin suuri nautinto. :D

-Oon oppinut laittamaan ruokaa. Myönnän, että olin ihan surkea ruuanlaittaja ennen ruokaremonttia. Yleensä mun mies on laittanu meillä ruuat, mutta tän puolen vuoden aikana asiat on kääntyny. Tai siis molemmat laittaa ruokaa nykyisin. Ja olen kokeillut vaikka mitä uusia reseptejä ja makuja. Sekä ainesosia. Esim. Munakoiso oli ihan huippu uusi kokemus ja siitä saa myös hyviä rasvoja kropalle.

Muutakin kuin ruokaa...:

-Paino menee alemmaksi joka viikko. (Okei, jumitusviikkoja on jokaisella.)

-En kuorsaa enää. Mä kuulemma kuorsasin ennen mun ruokamuutoksia ihan hervottomasti, mutta nyt asiat on ollu toisin puolen vuoden ajan.

-Olo on virkeä kokoajan. Herään aamulla virkeänä, enkä nuku enää puoleen päivään niin kuin ennen. Asioita myöskin jaksaa tehdä paremmin ja on energiaa vaikka mihin.

-Mieliala on positiivinen eikä pienet asiat vituta enää niin paljoa. Pienistä vastoinkäymisistä ei kaadu enää seinät päälle.

-Kropan muutokset on ollut mukava huomata. Peiliinkin kehtaa taas katsoa ja hymyillä peilikuvalle. "Hei toi oon minä ja oon ylpeä itsestäni".

-Vastustuskyky on parantunut. Oon ollu viimeksi flunssassa keväällä. Ja mähän olin yleensä flunssassa koko kevään ja talven. Ja syksyn. Oli siinä muutamia viikkoja väliä aina, mutta tuli mulle ainakin kolme flunssaa vuodessa. Vähän aina kun jossain suuremmassa väkijoukossa liikkui niin kyllä pukkas flunssaa. Ja duunissa oli kans "kivoja" pöpöjä. No nyt ei oo ollu tosiaan flunssaa yli puoleen vuoteen. (Koputtaa puuta) Oonhan mä saikun aikana aika paljon viettäny aikaa himassa, että pöpövaara on varmaan pienempi täällä, mutta silti. Kyllä mä sairastin yleensä työttömänäkin himassa ollessa ihan kamalat flunssat. :D

Siinä ainakin muutamia huomioita ja niitä kerääntyi ihan mukavasti! Lisääkin varmaan olisi, mutta juuri nyt ei tule mieleen.

No kuinkas ne miinukset?

-Enää ei vaan voi olla niin huoleton ruuan kanssa. Ihan mitä tahansa ei enää voi pistää suuhun. Vaikka aiemmin taisinkin sanoa, että noudatan 80%/20% kaavaa niin en mä silti voi vetää esim. pakastepizzaa joka ilta päivälliseks. Niin kuin ennen meni aika usein. Se näkyy kropassa ja puntarissa kyllä aika nopeasti.

-Tunteiden vuoristorata. Voin sanoo et monenlaiset tunteet on koettu. Punnitsen ravintolassa otanko nyt tän hampparin ranskalaisilla tai salaatilla vai kuitenki ton pelkän tonnikalasalaatin. Mut nyt kuitenki ollaan ravintolassa eikä pitäs ruveta miettiin tämmösiä. Mä kuitenki aina mietin. :D
En kyllä vielä kertaakaan oo itkeny ruuan vuoksi. Ainakaan toivottavasti. :D Niin ja sit tietysti se et jos paino ei tipukaan halutusti vaikka ois ollu ilman herkkuja ja syöny järkevästi niin harmittaahan sekin.

-Musta tuntuu et mun elämä pyörii nykyään suurimmaks osaks ruuan/ruuanlaiton ympärillä. Mitä mä syön aamiaiseks, entäs lounas, mites se välipala, mitä on päivällisenä, entäs iltapala? Niin ja onkos se kaupallista jo tehty huomiseks? :D Teen tosiaa nykyään kauppalistan joka reissulle niin ei siellä kaupassakaan tarvi haahuilla ympäriinsä ja aikaakin säästyy.

-Kun lähden juhlimaan/bändin keikalle ja tiedän, että muut vetää humalat,  mutta itse en vaan halua enkä jaksa. Ja jännittää, että olen sen takia tunnelman latistaja. Vaikka eihän se asia niin varmasti olekaan :D

 Kevennyksenä vielä loppuun viime viikolla hankitut Danskin treenihousut.
Nää on ihan parhaat ja tosi hyvän tuntuiset! :) Vielä kun pääsis sinne salille saakka. En oo vielä polven takia uskaltautunut.

Laitetaanpa vielä toinenkin kuva niin ei jää ihan "kuivaksi" tää postaus

 Siinä ois broileria mozzarella-pestolla. Ja vieressä on munakoisot ja parsakaalit. Toi oli eka kokeilu laittaa munakoisoa uuniin ja jatkossa paistan ne kyllä edelleen vaan pannulla. :D

Kerro ihmeessä kommentilla mitä pidit postauksesta :) Myöskin postausideoita saa laittaa kommenttiin! Onko muilla ruokarempan/elämänmuutoksen tehneillä samoja ajatuksia?

Painohistoriaa, syitä ja seurauksia.

2007: 89,4 kg
2008: 69 kg
2009: 67,3 kg
2010: 77,6 kg
2011: 80,8 kg
2012: 83,4 kg
2013: 84,9 kg
2014: 83,6 kg
2015: 74,8 kg

Siinä se karu totuus näkyy. Suurin osa elämästä on menty ylipainoisena. Lievässä ylipainossa, mutta silti. Ei ole tuntunut hyvältä. Ei vaatteiden suhteen eikä ulkonäönkään. Peilikuva on aina irvistänyt takaisin, kun sille on koittanut hymyillä. Tai siis ylipainoinen minä on sieltä irvistänyt. Tässä postauksessa ajattelin hieman avata mun painohistoriaa ja pohtia syitä ja seurauksia mun painonnousulle ja laskulle.

2007: Elin 17-vuotiaan elämää, asuin vielä himassa ja kaverisuhteita oli todella vähän. En ollut kovin sosiaalinen ja vapaa-aika meni karkkia ja sipsiä mässyttäen. Kyllä mä omasta mielestä liikuin, mutta varmaan aika vähän. Koululiikunta ei ikinä ollut ollut suosikki ja numerot ei ollut hyviä, kuten arvata saattaa. Himassa söin ihan kotiruokaa. Tosin muistan, että kaverin kanssa käytiin Kotipizzassa aika usein ja Makuunin irtokarkit oli myös kovassa käytössä. Eipä siis ihme, että vaaka näytti 2007 vuoden lokakuussa 89 kg. Löysin muuten terkkarintodistuksen ylä-asteelta, (15-16 vuotiaana) jossa painona oli 76 kg. Olin lihonut siis 10 kg n. 1-2 vuodessa. Silloinhan päätin, että en laihduta, enkä käytä sanaa laihduta ikinä. Vähensin silti makeisten syömistä ja Kotipizzassa ravaamista. Lounaan söin koulussa/työharjotteluissa ja illalla kotona päivällisenä meni yleensä vaan joku valmiskeitto. Lihaa en syönyt paljoa yhtään. Tosi järkevät keinot? :D Silloin joulukuulla paino oli jo 80 kg eli olin laihtunut 9 kg kolmessa kuukaudessa. Viikkovauhti on ollut siis aika iso. Hui. Ai niin. Unohdin mainita, että liikuin paljon. Saatoin käydä 45 min lenkillä 2 kertaa päivässä. Lihastenkasvatuksesta ei sillon ollut tietoakaan. Mulla ei valitettavasti ole kuvaa nykyisellä koneella näiltä ajoilta.

2008: Tammikuussa tuolloin paino oli 80 kg ja joulukuussa 69. Olin laihtunut vuodessa 11 kg. Tai no jos otetaan se 2007 aloitus niin kokonaispudotus oli melkein 20 kg. Ihan hullua. Syitä tähän? Varmaankin suurin syy oli mun silloinen ihmissuhde, joka alkoi tammikuussa. Liikuttiin paljon yhdessä, pitkiä lenkkejä ja ruoka oli ihan normaalia. Pienillä annoksilla ja varmaan kasviksiakin tuli syötyä. Vapaa-ajalla tosin meni aika paljon alkoholia, mut se ei kyllä painossa näkyny. Päinvastoin. :D En juurikaan syöny krapularuokia.
Näiltä ajoiltakaan ei ole kuvia juurikaan,en ainakaan löytänyt. Mut ei se ulkonäkö niin paljoa noista 2009 kuvista eroa.

2009: Alkuvuosi. Paino oli tuo 67,3 kg. Pienin paino ikinä mikä mulla on ollu aikuisiällä. Oli ihan mahtavaa ja kevyt olo. Liikunta oli ihanaa ja tunsin itseni kauniiksi. Helmikuussa tuli uusi ihmissuhde kuvioihin...

Kapeakasvoinen! :D

 Valmistujaismekossa toukokuussa 2009. Lihaksetkin on vielä esillä. :D

2010: Paino 77,6. Mikä hemmetti meni vikaan? Olin lihonut taas 10 kg! En oikeestaan jaksanu enää edes välittää. Tiesin et syynä oli alkoholi, roskaruoka, karkit, liikkumattomuus yms yms. Lähinnä nää johtu tästä uudesta ihmissuhteesta. Mut mä en vaan jaksanu. Ajattelin et kunhan se ei tästä nouse niin hyvin menee. Pudotan ne kilot sit ku taas jaksan.

2010 vuodelta molemmat.

2011-2013: 80,8- 84.9 kg.
Ihmissuhteita meni ja tuli. Alkoholia ja roskaruokaa meni. Työttömyyttä, opiskelijaelämää, pienimuotoista masennusta ja en todellakaan ollut tyytyväinen itseeni. Ajattelin vaan et kunhan en tästä liho enempää niin hyvä on. Kunnes silloin 2013 havahduin, että ei hemmetti. Mä oon tosiaan lihonu melkein ne kaikki kilot takaisin, mistä sillon 2007 aloitin ja siihen ei enää olis ku 3-4 kg. Pakko on jotain tehdä. Tietysti hakkasin päätä seinään, et miks olin antanut itselleni luvan repsahtaa näin tyystin. En kuitenkaan jaksanu edelleenkään tehdä asialle juuri mitään. Olin kai vaa tyystin loppu edes painonpudotuksen ajattelemiseen. Ajattelin, että en varmasti enää pysty samaan 20 kgn kilon pudotukseen ja annoin asian olla. Elämä oli silloin muutenkin raskasta. Hankin silti sali/ryhmäliikunta jäsenyyden, mut viikonloput meni lähinnä ryyppäämisen parissa.

2013 kesällä aloin seurustelemaan mun nykyisen avomiehen kanssa ja koko elämä kirkastui kerralla. Enää ei tuntunu epätoivoiselta ja oli ihanaa, kun viimeinkin oli joku ihana mies vierellä tukemassa ja turvaamassa. Elämän säännöllistymisen myötä ja ryyppyviikonloppujen vähenemisen myötä se painokin lähti laskuun. Enää se ei noussut samalla tavalla, kun viime vuosina oli tehnyt. Peilikuvakin hymyili takaisin, vaikka painoa vielä paljon olikin. Tuohon aikaan tein myös lähihoitajan hommia, jossa myös tuli liikuntaa ihan kivasti.

2011.

22-v synttäreiltä. Kasvot on jo pyöristyneet.

Ausseissa.

 Tuhdissa kunnossa Australiassa 2012 :D

 Irlannissa 2013.

Venäjällä 2013 ja kasvot oli aika turvonneet. :D

2014: Paino oli 83,6 kg. Paino oli siis vuoden aikana tippunut kilon. Ei siis mitään ihmeellistä pudotusta, mutta ei onneksi 10 kgn nousuakaan! Eleltiin mun miehen kanssa avoliitossa ja mä aloitin maaliskuussa siivoushommat, porrassiivouksessa. Siinä kyllä tuli liikuntaa ihan tarpeeksi ja vapaa- aikana ei juurikaan jaksanut liikkua. Arvaatte varmaan miksi. Koska mun ruokavalio koostui lähinnä eineksistä, pakastepizzoista, karkista yms... Ja kasviksista ei ollut enää tietoakaan. Ihmettelin kuinka mun duunikaverit jaksoi käydä lenkeillä ja kuntosalilla vielä duunin jälkeen. Itsehän duunin jälkeen kaaduin aina sohvalle ja sen jälkeen en sieltä enää noussut. Kyllä mä kaikenlaista makeista ja karkkiakin napostelin usein... Mä muuten myös nukahdin aina kun koitettiin tsekata leffaa tai ohjelmaa teeveestä. Ai niin ja mä myös kuorsasin!:D Eipä tainnu olla elämä kovinkaan terveellisellä mallilla. Muistaakseni mulla oli kyllä joku pieni vaihe, että koitin taas käydä salilla ja syödä muutaki ku eineksiä, mut se vaan ei jotenkin lähteny käyntiin. Oli vaan helpompaa luovuttaa. Olin muuten kokoajan flunssassa.

 Energiapurkaus keväällä 2014. Olin just käynyt salilla. :D

2015: Tammikuussa painoin 80 kg eli ilmeisesti jotain olin tehnyt oikein. Voihan se olla, että siivoustyön fyysisyys vaikutti myös. Keväällä paino oli 78 kg. Iloitsin, että viimeinkin vaaka näytti pienempiä lukemia, kun esim 2 vuotta sitten. Olinhan 5 kg kevyempi kuin 2013. Ruokavalio oli edelleen rempallaan ja ajattelin, et kyllä toi siivoushomma mut laihduttaa. Tammikuussa muutettiin omaan taloon maalle, jossa myös tuli kaikkea hyötyliikuntaa.

Täysstoppi tuli tosiaan toukokuussa, kun oli pakko jäädä polven takia saikulle. En pystynyt enää tekemään porrassiivousta ollenkaan. Polvi ei vaan kestänyt ja lääkäri pisti saikulle. Magneettikuvissa diagnosoitiin rustopuutos. Tiedossa oli siis iso leikkaus ja monen viikon liikkumattomuus. Noo enpä juurikaan pystynyt silloinkaan enää liikkumaan kovin hyvin, kun tuo rustopuutos diagnoosi tehtiin. Silloin heinäkuussa kävin puntarilla ja se näytti sen 81.4 kg eli olin lihonut hemikuusta kolme kiloa. Ei näyttänyt hyvältä. Ja sen takia tein tän mun elämänmuutoksen/ruokaremontin.

Paino nykyään sen 74,8 kg ja alemmaksi mennään!

 Eilen! :D Ja nykyään on kyllä paljon onnellisempi olo.

Aion vielä joskus olla sen 65 kg. :) Joka siis on vähemmän kuin mun pienin paino ikinä, mutta kyllä mä siihen pääsen, jos en vaan luovuta!!! Kropan koostumus sais siis myös olla muuta kuin rasvaa.

Syyt ja seuraukset?

Mun lihomisen syyt on ihan nähtävästi alkoholi, roskaruoka ja liikkumattomuus. Ihan turha mun on muita ihmisiä mun painosta syyttää. Itsepä olen sen kaiken paskan suuhun laittanut ja jäänyt sohvalle murehtimaan maailmaa.

Onneksi nykyään mulla on rakastava avomies, rakastan myös liikuntaa (kun vaan pystyn siihen taas) ja ruokavaliokin on parempi kuin ikinä. :D Niin ja alkoholin kulutuskin on jäänyt ihan minimiin. Voisi sanoa, että en juo enää juuri ollenkaan paitsi juhlissa ja joskus sillon tällön. Verrattuna edellisiin vuosiin. :)

Hyvä, kun tuli noita kuvia tsekattua. Kyllä mä ainakin itse huomaan eron ihan yleisen habituksenkin kanssa, että ei varmaan kovin hyvin mennyt henkisestikään noina "lihavempina" vuosina... Ei kyllä tommosta enää ikinä. Haha. Ja musta tuntuu,et kaikki kroppakuvat on ulkomailta enkä oo kuvannut niitä itse, kun enhän mä tietenkään omaa kroppaani jaksanut kuvata. :D

Onko muilla samoja syitä painonnousuun? :D

Kuvia projektin varrelta.

Lupasin teille hyvät lukijat kuvapostauksen ja tässä se olisi. Kuvia ei valitettavasti ole paljoa, mutta toivon että näistä olisi jollekin ihmiselle edes pientä motivaatiota tai innostusta omaan projektiinsa. :)

(Tämä kuvien laittaminen muodostuikin taas hieman vaikeammaksi, kun ajattelin mutta onnistuihan tuo kuitenkin!)

 Siinäpä ois se lähtötilanne. Eli heinäkuu 2015 ja paino oli tuolloin 81.4. kg. Vyötärö siis 92,5 cm. Valitettavasti löytyy vain tämä mahakuva tuolta ajalta. :D En silloin älynnyt ottaa vaatteet päällä kuvaa koko kropasta. Lähinnä kai siksi, kun nään muutoksen parhaiten itse vyötärön/mahan alueelta. Ja nehän mun ongelma-alueet olikin aloituksessa.

 Siinä kuva muistaakseni elokuulta. Paino oli tuolloin 79 kg ja rapiat eli 2 kg oli lähtenyt aloituksesta. Tässä muistaakseni intoilin farkuista, jotka sujahti jalkaan mukavasti. Näähän kilot oli luultavasti nesteitä ja turvotusta, mutta antoi motivaatiota jatkoon. Vyötäröhän minulla pieneni todella nopeasti. Oliskohan 10 cm lähtenyt kuukaudessa. Tai ainakin jotain sinne päin. :D

Elokuun lopulta muistaakseni tämä. Paino tais olla luokkaa 78 kg. Kuitenkin tässä vaiheessa vaatekaapin vaatteet alko olemaan jo liian isoja. Tämäkin bändipaita vain roikkuu nykyään päällä. Täytyisi pienentää, kun ehtis. :D

No niin. Tässä onkin mielenkiintoiset vertailuparit. Vasemmassa kuvassa minä vuonna 2010 ja oikeassa kuvassa minä 2015 syyskuussa. Näissä on tismalleen sama paino. Muistaakseni 77 kg oli paino. Mutta verratkaa: Tuo oikeanpuoleinen nuori nainen ei ole ollenkaan niin surullinen, turvonnut ja alkoholisoitunut, kun tuo 2010 nainen.  Naama on kuin kuutamo tuolla 2010 naisella ja missä ihmeessä sen naisen vyötärö on? Ei enää ikinä! :D Pointtina siis se, et se vaaka ei aina kerro kaikkea. :)

Tämän jälkeen ei valitettavasti ole (ainakaan lokakuulta) kroppakuvia moneen viikkoon, koska en voinut mennä puntarille,enkä pysynyt peilin edessä edes pystyssä. Syynä tuo syyskuun iso polven avoleikkaus. En kuitenkaan sortunut herkutteluun, masenteluun tai muuhun mieltä alentavaan vaan jatkoin minun ruokaremonttia/painonpudotusprojektia sängyn pohjallakin. :)
Polven projektista voi muuten lukea blogista myös: http://www.pirstoutunutpolvi.blogspot.com

Kun polvi oli jo aika hyvin lähtenyt parantumaan ja pääsin peilin eteen niin tämä kuva on marraskuun ensimmäiseltä viikolta. Niin ja painohan oli tuo 74,8 kg.

 Laitan vielä vertailuksi tuon "aloitusmahan" ja tilanteen viime viikolta. Kyllähän siinä on masu pienentynyt, kun on lähtenyt vähän yli 6 kg. Vyötärö on 77 cm. Eli taitaa olla muutakin, kun nesteitä lähtenyt. :D Motivoivaa on myös se,että lihaksia näkyy jo ihan kivasti myös esim. käsissä.

Minun lopulliseen tavoitepainoon vielä 5-8 kg, mutta on tämä jo hyvä alku! 

Kevennyksenä vielä habaa kesäkuulta ennen projektin aloitusta ja ruokavalion parantelua....

...Ja habaa tänään. Kyllä siinä pienen eron huomaa. :D

Olen siis koko projektin ajan tehnyt lihaskuntoa jollain tavoin, vaikka en juuri juoksulenkeille/kuntosalille/uimahalliin ole polven takia päässytkään.

Pahoittelut muuten "arkisista" kuvista. :D Näin vaan tulee oleen jatkossakin, että kuvat on sitä sun tätä. Pääasia kuitenkin varmaan,että kuvia on? :)

Kerro kommentissa vaikka oliko tämä hyvä postaus! :)

06.07.2015 ja muutoksen alku.

Miksi ruokaremontti?

Postauksen otsikkona on tuo päivämäärä, koska silloin päätin, että nyt ryhdistäydyn ja alan katsomaan vähän tarkemmin mitä sinne suuhuni laitankaan. Päätökseen vaikutti myös se, että oli tulossa suuri polvileikkaus, jonka seurauksena kaikki liikunnat oli stopattava moneksi viikoksi. Tuona päivänä kävin puntarilla ja kuinkas ollakaan olin lihonut keväästä n. 3 kg. Eli hurjan nopeassa ajassa oli kiloja tullut kuitenkin. Osaksi varmasti kesän aiheuttamaa turvotusta ja nesteitä, mutta silti. Päätin, että nyt riitti pakastepizzoilla mässäily.
Käsitin, että jos meno jatkuu samanlaisena liikkumattomuuden myötä olen syksyllä n. 10 kg painavampi ja olo ei tule olemaan kovin hyvä. Ruokavalio oli pakko saada paremmaksi.
Paino oli siis 81.4 kg ja kapuamassa kohti isompia lukemia. Ja pituushan on semmoiset 165 cm, eli hongankolistajakaan en ole.

Kuinka pääsin alkuun muutoksessa?

Samaisena heinäkuun päivänä aloin etsiä netistä tietoa: "polvileikkaus ja painonpudotus", "liikkumattomuus ja painonpudotus". Tämä oli huippu idea, koska silmiini osui Kiloklubin sivut ja ruokapäiväkirja. Muistin, että minulla on sinne vanhat tunnukset ja kirjauduin sisään. Siitä alkoi minun elämänmuutos.

Periaatteessa nämä asiat on ollut hanskassa tuolla jossain aivojen sopukassa, mutta en osannut soveltaa niitä käytäntöön.

Kiloklubin sivujen myötä opettelin 2,5 h-3 h ateriavälin, veden juomisen tärkeyden, kasvisten tärkeyden lautasella ja pienensin annoskokoja. Annoskoot kyllä pieneni automaattisesti, kasvisten paljouden takia. Alussa annoin itseni herkutella vaikka joka päivä jonkun verran. Kieltäytymiseen/lakkoiluun en ole koskaan muutoksessani lähtenyt, koska en kuitenkaan pystyisi semmoiseen ja morkkikset olisi kamalia.

"Kultainen keskitie" on kohdallani toiminut hyvin.
Eli jos 80% syö hyvin niin 20% voi olla muuta. Eli toisinsanoen jos arkena syö järkevästi niin ei viikonlopun pieni herkuttelu siihen painonpudotukseen vaikuta. :) Omalla kohdalla siis näin. Ihmiset ja kehot on kuitenkin erilaisia, se täytyy muistaa.


Ruokaremontin vaikutus nykyään?

Hyvin on sujunut. Paino oli viime viikolla puntarilla käydessä 74,8 kg eli 75 kg:n välitavoite on saavutettu.
Vyötärö on myös pienentynyt. Ruokaremontin alkaessa vyötärö oli 92,5 ja tänään 77 cm.
Myöskin muut kohdat kehossa on pienentyneet ja vaatteet mahtuu paremmin päälle. Olen todella tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin. Uskomatonta, että jo yli 6 kg on lähtenyt. Viikkopudotus on ollut semmoista 200-500 g:n luokkaa eli juuri sopivaa. Lihakset haluan kuitenkin säilyttää. Minulla ei siis ole ollut missään vaiheessa minkäänlaista dieettiä/erityistä ruokavaliota vaan ihan normaalia kotiruokaa olen syönyt kohtuudella. Tulokset olis ehkä voinut olla nopeempia jollain ihmekuureilla, mutta semmoseen en ole lähtenyt ikinä, enkä lähde. Tää tyyli millä nyt mennään, sopii mulle hyvin. Mistään ruuista ei varsinaisesti ole tarvinut edes luopuakaan. Tietysti semmoinen uudenlainen järjenkäyttö on tullut kuvioihin, että "hei ehkä valitsenkin salaatin ranskalaisten tilalle". :)

Minun lopullisena tavoitteena kiloissa olisi 65 kg.
Ei ole vielä lähelläkään ja en hoppuile. Hyvin tää on näin rauhallisestikin sujunut ja tiedän, että tuo tavoite on mahdollista saavuttaa. Aikaa siihen kyllä menee. 70 kgkin on jo niin lähellä. Enää 4 kg siihen. Myöskin koitan tässä samalla kasvattaa lihasta niin ei tuo paino varmaan edes tipu enää paljoa.

Liikunta?

Polven leikkauksesta on 2 kuukautta ja pikkuhiljaa olen ottanut taas käsipainot, jumppapallon ja kuntopyörän käyttöön. Ei treenit vielä isoja ole, mutta pikkuhiljaa eteenpäin. Jospa joulukuussa pääsisi jo kuntosalille tai uimahalliin.

On kuitenkin mukava tiedostaa se, että ei se liikunta painonpudotuksen kannalta ole tärkein, terveellisemmillä ruokavalinnoilla ne kilot on tippuneet. Olen kuitenkin kokoajan ollut sairauslomalla tämän mun ruokaremontin ajan.

Rakastan liikuntaa ja eri liikuntamuotoja kuitenkin, joten halut liikkumaan olisi jo kovat. Täytyy vaan ottaa rauhallisesti vielä pari kuukautta polven takia.

Saatte myös nähdä kuvia mun projektin edistymisestä, kun vain ehdin lisäämään ne tänne! :)

Kuka on Jenni? Blogin esittely.

Jenni on eräs 25-vuotias Pirkanmaalainen nuori nainen, joka kyllästyi heinäkuussa 2015 röllöttävään mahaansa, ikävään peilikuvaan ja liikakiloihinsa. Hän siis päätti tehdä asialle viimeinkin jotain ja tämä blogi kertoo hänen tarinansa liikakilojen karistamisesta ja terveellisemmästä elämästä. Ainakin yritystä on kovasti ja tuloksiakin on jo tullut mukavasti. Blogissa saattaa myöhemmässä vaiheessa olla kuvia myös liikunnoista ja treeneistä, kun siihen saakka päästään. Olin polvileikkauksessa syyskuussa 2015 eli toipumisaika on edelleen käynnissä.

Taustatietoja vielä sen verran, että olen aina ollut ylipainoinen. En muista, koska olisin viimeksi ollut normaalipainossa ja tyytyväinen itseeni. Ehkä 19-vuotiaana kun olin saanut painosta "vahingossa" 20 kg pois ja olin puolisen vuotta normaalipainossa.

Kuitenkin, tervetuloa lukijaksi!:)