perjantai 26. helmikuuta 2016

Kuulumiset helmikuulta! (Kuvapostaus)

Noin se aika vaan sujahtaa ja kevättä kohti mennään. Viisaudenhammaspoistokivuista on selvitty ja uudet kuviot tiedossa. Mä sain nimittäin töitä! Tai olisin saanu kahdestakin eri paikkaa töitä, mutta valinta oli tehtävä. Pääasia,että niitä töitä nyt on tiedossa ja vielä vakkaripaikka. Mä ajattelin nyt näin perjantain kunniaksi kirjoitella teille tämmösen postauksen missä on jonkun verran  kuvia kuluneilta viikoilta. :)

 Tää on mun mielestä tosi kaunis kuva, vaikka itse sanonkin :D Nappasin tän kuvan kun palasin työhaastattelusta.
 Aurinko on paistellut täällä Pirkanmaalla ihan mukavasti ja luntakin on jälleen. Vaikka jossain vaiheessa näytti,että se sulais jo kokonaan pois ja tulis ihan aikainen kevät.
 Tää on mun erään lenkkireitin varrelta. Tuossa veden alla menee oikeasti pitkospuut, mutta tuo paikka oli muuttunut suorastaan järveksi.

Tässä myös kuva mun toisen lenkkireitin varrelta. Täällä maalla näitä reittejä kyllä riittää, kun vaan tuonne metsään tunkee niin voi lähteä mihin suuntaan vaan. :D
 No niin, nyt päästiin asiaan! Eli viime postauksessa uhkalinkin,että myyn mun vanhan sykemittarin ja sit kun uus työpaikka on varma niin hankin uuden mittarin. Päädyin sit harkinnan jälkeen tuohon Polar M400 urheilukelloon. Ja olen jo nyt aivan koukussa, vaikka tuo on ollu vasta alle vuorokauden ranteessa! Eiliseksi aktiivisuuslukemaksi tuli vain 6%, mutta kun hankinnan jälkeen piti ensin ladata ja lukea käyttö-ohjeet tarkasti niin koko ilta menikin siinä. :D
Tässä ensimmäinen mittarin palaute, kun kävin 30 min sauvakävelyllä. Tuota on palautetta on kyllä hauska seurata :D Kalorinpalamismääräksi tuli 235 kcal, vaikka matka oli vaan 2 km ja syke oli joku 138. Maksimisyke 166.Tänään mulla on onneks on jo yli puolet päivän aktiivisuudesta täynnä. Se on tullut tuosta lenkistä, siivoilusta ja muista kotiaskareista. Ajattelin vielä illalla heittää lyhyehkön kuntopyörälenkin niin katsotaan mitä tuo "kaveri" sitten sanoo.
 Polar M400 seuraa myös mun nukkumista. Näköjään ihan levollisesti tuo yö on mennyt ilman katkoja. Klo 7 maissa laitoin kissalle ruokaa ja sen jälkeen tuo katkonaisuus tulikin, kun jäin makailemaan sänkyyn ja sitten olin nukahtanut uudelleen pariksi tunniksi :D Vaikka ei ollut kyllä tarkoitus. Ei oo ollu väsyneisyyden tunnetta tänään vielä ollenkaan.

Voin tehdä myöhemmin kyllä erillisen postauksen tuosta M400:sta kun oon hieman kauemmin käyttänyt tuota. :)

 Juu ja tässä sitten toinen aarteeni! Lomakorvausten tultua tilille olis ollut varaa myös icebugeihin, mutta ehdin ostaa nämä liukuesteet sitä ennen. Nää on kyllä tosi hyvät tuolla jäisellä maalla.
 Suuria uutisia! Kävin keskiviikkona ensimmäistä kertaa salilla sitten vuoden 2014.  Ja hyvältähän se tuntui! Erilaiselta ja raskaammalta kuin kotona, jostain syystä :D Oli kyllä huippua nähdä,että siellä salin isossa peilissä näki itsessään itsevarman naisen, jolta löytyy jo ihan mukavasti lihastakin erinäisistä paikoista. :D
Otettiin sit miehen kaa salijäsenyydet, kun tuolla salilla maksaa vaan 30 e/kk ja ei oo mitään kamalaa sitoutumista siihen paikkaan. Eli ei mitään miljoonan maksua, jos haluaakin irtisanoo jäsenyyden.
Kokeilein tuossa hiihtämistäkin vähän aika sitten. Ei kyllä ehkä vieläkään paras liikuntamuoto polvelle, vaikka leikkauksesta rupeeakin olemaan jo melkein puoli vuotta. Polvi vetäs itsensä ainakin tosi jäykäksi ton hiihdon jälkeen ja eihän se ihmekään, kun to oli operaation jälkeen taas uusi liikuntamuoto sille. Mutta onpa nyt ainakin kerran noustu suksillekin tänä talvena!

Semmoisia kuulumisia tänne. Ai niin. Mullahan tosiaan nyt alkaa ne työt tuossa ens keskiviikkona ja kun ei ole autoa (enkä halua ostaa,enkä lainata) eikä vielä voi oikeen mennä skootterilla/pyörälläkään niin päätin et otan itseeni niskasta kiinni ja rupean aamuisin kävelemään tuon 4,5 km bussipysäkille. Työ itsessään ei ole kovin fyysistä, niin luulen kyllä et jaksan ihan hyvin. Ainut miinuspuoli siinä on kyllä se,että kun täytyy ehtiä klo 8 töihin niin mun täytyy lähteä kävelemään täältä himasta klo 5.30-6.00 maissa. Eli herätykset on sit siinä 4.30-5.00. Mutta luulen kyllä,että sen rumban jaksaa ainakin siihen saakka, kun lumet sulaa! Hyvillä unilla ja järkevällä ruokavaliolla pärjää kyllä pitkälle. Tuleepa sit arkisin aina se tunti kävelyä väkisin ja sit vielä salille jos kerkeis sen 1-2 kertaa viikos, ni luulen et tulee aika hyvät liikunnat. :D

Paino on oli tänä aamuna 73,3 kg. Se kävi jo helmikuun alussa 72,3 kgssakin, tuon viisuripoistorumban vuoksi. Mutta kun palasi normaaleihin ruokiin niin palashan se takas. Mut sehän ei siis yllättänyt ollenkaan. Eiköhän se tuossa pysy ainakin, kun nuo hirmuliikunnat ja tuo työelämä alkaa. :D Siinä se pudotus 8-9 kilon välillä venkuloi, onhan se kyl sit huippua jos/kun se 10 kg menee rikki. Mut ei mulla kiire ole. Tiedän et se menee jossain vaiheessa.

Huomenna meille tulee kavereita, jotka ei käy usein meillä niin ajattelin rentoutua kunnolla ja avata varmaan viinipullonkin. Mua ei haittaa yhtään vaikka menis humalankin puolelle, koska oon viimeks elokuussa ollu humalassa. Jos kroppa siis enää vaan antaa myöten tolle alkoholille. Mut sen näkee huomenna kuinka käy. Ihanaa kuitenkin nähdä ihmisiä.

Oho, M400 muistutti,et nyt on aika lähteä liikkeelle, kirjoitin tätä siis jo tunnin! 

Mukavaa kevään odotusta kaikille! :)

torstai 4. helmikuuta 2016

Viisurien poisto, ihanaa eikös joo? :D

Mulla oli eilen viisaudenhampaiden poisto- keikka. Mä olin muiden ihmisten kertoman perusteella tyydyttäytyny siihen et tulis oleen ihan piis of keik mut kuinkas kävikään..

Eli tosiaan jos nyt lyhykäisesti selitän (itsellenikin, niin voin sit ihania muistoja lukee joskus :D) , mitä siellä tehtiin. Niin ja tässä vaiheessa kannattaa skipata teksti jos pelottaa. :D

Eli eka istuttiin tuoliin, lekuri katto nopsaan hampaat ja sano et röntgenkuvienki perusteella täytyis olla ihan nopee homma. Noo sit ne anto mulle purskuteltavaks desinfioivaa suuvettä. Sitä purskuttelin semmosen minuutin ja sit se sylkästiin pois. Ja sitten kaaduttiin taas tuoliin ja ihmettelin ääneen et miks mä en saa suojalaseja sen valon takia niin ne ilmotti et en mä tarvi semmosia kun mun silmien päälle tulee kangassermi et ainoostaan nenä ja suu jää näkyviin. Tää varmaan ihan senkin takia ettei niitä alkuvalmisteluvälineitä pelästy ja mee ihan paniikkiin :D Niissä alkuvalmisteluissa meni jotenki ihan kauheen kauan. Sit ku ne valmistelut oli valmiit ni se lekuri heitti mulle puudutetta suuhun ja toisteli et "tää ei tuu sattuun, sä tunnet kyl et jotain siel suussa tehää mut ei tää satu". Eikä tuota puudutusta yleensä oo tarvinu kellekkään lisätä et kerta on riittänyt. Puudutuksen annettiin onneks tehota monta minuuttia ja sit se lekuri vielä tarkisti et alan oleen puutunut. Mun huuletki meni ihan köpperöiseks rusinaks :D Noo sit se alotti vasemman puolen hampaan poiston (vasen siis jos itse ajattelen sen, lääkärille oikea :D). Se selitti tosi tarkasti kaikki vaiheet et mitä se tekee ni ei semmosta pelottavaa fiilistä tullu missään kohti operaatioo. Se selitti et koska se siirtää hampaan limakalvoa pois tieltä, poistaa kruunua hampaasta, koska katkoo juuria hampaasta eli poraa yms. Loppujen lopuks tää vasen puoli lähtikin sutjakkaasti irti, vaikka piti se silti porata moneen osaan, myös ne juuret oli ties kuinka monessa osassa. Jossain kohti tuntu vähän semmosta ikävää painetta ku se kahnutti sitä hammasta. Se oli vääntynyt/hankas jotenki toista hammasta ni se vaikeutti sitä leikkausta. Mut yllättävän nopsaan se hammas sit lähti irti. Oikee puoli oli sit aivan syvältä...! Se puudutus minkä se lekuri laitto niin eka eikä toinenkaan kerta tehonnut vaan ihan selkeesti tunsin mitä siellä tehään. Myöskään poran ääni ei auttanut tähän. Siinä vaiheessa kun aloin sätkimään ja puristin tuolia kovaa ja hikoilin ja tuli melkeen itku niin lekuri kysy et onko mulla hätä ja sanoin et sattuu ihan tosi paljon niin se löi lisää puudutetta ja sano että tää on kyllä harvinaista et miten mä edelleen saan noin voimakkaita tuntemuksia. Asiaa selitti ehkä se et siinä puolella sattuu just oleen kaikenlaisia kivoja hermoja niin aina kun lekuri paino hammasta alaspäin tai kaivo sitä niin tuli aika hyvät sätkinnät ja jalan kopautukset yhteen :D Mut tää sama asia tuli esille viimeks ku multa vaan paikattiin hammas samalta puolelta niin osu kans kivasti koko ajan sinne hermoihin. No anyway, tää hammas oli vielä vaikeempi ku toinen ja se oli vielä ikävämmin kääntynyt ja juurtunut. Et se lekurikin ihmetteli et kuinka tää nyt voi olla näin vaikeaa :D Se pisti sen sit varmaan johki viiteen osaan, kruunun sekä juuret. Ja lopuks se joutu viel heilutteleen sitä ikävästi joka jurnutti taas sinne hermoihin. Mut sit se viimein lähti. Huh! Nii ja poistojen jälkeenhän ne sit viel tikkas ne poistokohdat kii ja tunki pumpulit mun suuhun. Ja sit vielä hoito-ohjeet tuli. Kysy et onko mulla särkylääkkeitä ja käski hakeen suuvettä apteekista. Mut ei tosiaan ollu mikään piis of keik mun osalta. Mut ehkä muilla menee helpommin :D Ja nää oli siis alaviisurit. Ylhäältä mulla ei kuulemma oo ees puhjennu et niille ei tarvi tehä mitään. Mut olipa reissu! :D Siinä et ekan kerran istuin siihe tuoliin ja sit nousin pois meni kuitenki tunti. Et ei ollu mikää vartin homma. Mä olin vielä bussissakin ne pumpulitupot suussa, ahaha. Himaan tullessa syljeksin sit verta mut sen jälkeen ei o verta enää näkyny. :) Onneks!

Eilinen ja tää päivä menny ihan nestemäisellä ruokavaliolla. Kävin puntarilla aamulla niin melkeen kilo oli lähtenyt edellisestä painosta :D Mut otetaan tää nyt semmosen mehupaaston kannalta. Kauaa en vois tämmösellä ruokavaliolla olla, en tosiaan. Mut kiinteetä en viel pysty tai halua syödä. Särkyjä ei juurikaan oo ollut, kun oon syöny ihan kuurina buranaa ja panacodia. Onneks mulla oli niitä himassa polvileikkauksen jäljiltä. Parempi ehkäistä se kipu ennenku se ees alkaa, kun se lekuri varotteli et sen verran siel suussa touhuttiin et särkylääkkeitä saa ja täytyy napsia. Näin oon siis tehnyt. Yönkin nukuin aika huonosti ja nyt väsyttää. Mut hengissä siitäkin selvittiin!:D Ja halusin kirjottaa tän kokemuksen tänne teille lukijoille.

Huomenna mulla on luomenpoisto kyljestä et ihan riittävästi taas kertynyt näitä terveyteen liittyviä menoja tälle viikolle. :D

Mä oon koittanu kaupitella mun vanhaa sykemittaria eteenpäin. Siinä on mulle liian vähän ominaisuuksia. Ainoostaan vaan syke- ja kalorienlasku. Ja tuohan on siis Polarin FT4. Haluaisin ehdottomasti m400 tai a300 mallin omaksi. Ehkä vielä jossain vaiheessa kehtaan hankkia, kun saa ansiotuloja vähän paremmalle pohjalle. Saikkurahoilla ei paljoa tommosia hankita. :)

Onko muiden viisurien poistot ollu näin hankalia? :D

tiistai 2. helmikuuta 2016

2012 vs. 2016

Kaivelin taas vanhoja kuvia tuolta arkistoista ja on se pakko myöntää itsellekin, että muutos on ollut suuri.

 Vasemmassa kuvassa siis vuonna 2012 n. 85 kiloisena ja oikeassa kuvassa viime perjantaina n. 74 kiloisena.
Aika erilainen kropan koostumus näissä kuvissa. Vaikka muutokseen on mennyt monta vuotta, niin pikkuhiljaa se on silti tapahtunut. Ei siis tosiaankaan mikään pikadieetti. 

Muistan kyllä itseni vielä tuolloin 2012. Mieliala oli masentunut aika isoista alkoholin käyttömääristä, herkuttelusta ja melkein päivittäisestä roskaruuasta. Kaaduin sängyn pohjalle ja menin peiton alle moneksi päiväksi pienimmistäkin vastoinkäymisistä. Liikuntaa en harrastanut kuin pakolliset kävelymatkat kouluun/töihin. Ei tullut mieleenkään et ylipaino on myös terveysriski. Enhän mä omasta mielestä ollut ees ylipainoinen. Varmaankin alkuvuodesta 2013 kävin puntarilla "ihan oikeasti", kohtasin totuuden ja aloin hieman tarkkailemaan syömisiäni. Vuonna 2013 aloin myös liikkumaan hieman enemmän ja kesällä kohtasin mun nykyisen mieheni jonka jälkeen elämään tuli muutakin kuin ainaiset baari-illat. Vuosi 2014 oli semmosta seesteistä aikaa, jolloin vähensin vielä entisestään alkoholia (vaikka baareissa kävinkin), liikuin ja söin miten söin. Kävin myös fyysisessä siivoustyössä. Alkuvuonna 2015 oli muutoksen tuulet jo lähellä. Muutettiin maalle omakotitaloon, jossa oli ihan "oma sali" pihassa kaikkien pihatöiden takia. Enää ei juurikaan tullut liikuttua "yhdille" baariin niin helposti ja olo oli aikalailla vaan töissä käymistä ja oman kodin hoitamista. Alkukesästähän tosiaan jouduin sitten työelämästä ulos ja saikulle tulevan polvileikkauksen takia. Ja kuten oon jo aiemmin täällä kertonut niin siitä se muutos alkoi heinäkuussa. Toisin sanoen voisin kai kiittää mun polvileikkausta siitä,että viimeinkin tajusin elämästä jotain uutta. Mun on pakko syödä järkevästi, pysyä erossa roskaruuasta,alkoholista ja liikkua,että pysyn kunnossa myös leikkauksen jälkeen tulevaisuudessa.
(Kyllä mä silti ilostun, jos joku ehdottaa illanviettoa ja saatankin ihan hyvin siemailla muutaman lasin viiniä. :D)

Ja tähän tilanteeseen oon nyt päätynyt. Kroppa näyttää omaan silmään jo hyvältä,enkä mä välttämättä tarvitse enää painonpudotusta. Lihasta on nyt vaan etsittävä ja pysyttävä hyvässä kunnossa. Se tapahtuu terveellisen ruuan ja liikunnan avulla. Eikä mulle tulis mieleenkään palata enää "vanhaan elämään".
Mulla on nyt jo paljon parempi olo henkisesti ja fyysisesti! :)

Eilen kävin 40 min sauvakävelyllä ja tänään ois ilmeisesti tiedossa liikuntana lumitöitä. Piha on taas ihan täynnä lunta, kun yöllä on ilmeisesti pyryttänyt.

Mulla on huomenna viisaudenhampaanpoisto ja perjantaina poistetaan yksi luomi kyljestä niin liikunnat on varmaan loppuviikon kielletty. Mut ei se mitään. Ens viikolla sitten taas. :)

Liikunnallista ja kevyttä helmikuuta kaikille! :)